Kategoria: Uusperhe

Miltä lapsesta mahtaa tuntua, kun vanhempi roikkuu Tinderissä?

Miia Moisio, 31.7.2017

Olin 8-vuotias, kun vanhempani erosivat. Eron jälkeen alkoi elämässäni aikakausi, joka muutti ihan kaiken. Varmuuden ja normaalin tilalle tulivat epävarmuus ja epänormaali. Vihasin liian nopeasti kuvioihin tullutta isäpuolta koko sen kymmenen vuotta, jonka hän elämässämme viivähti – eikä hän suinkaan ollut kotonamme millään pehmeällä tavalla. Tunsin olevani ulkopuolinen, yksinäinen ja alakuloinen isän ja ilkeän äitipuolen …

Lue lisää

Kiviä purkissa – arvovalintojen äärellä

Mio Kivela, 30.3.2017

Rakastan tarinaa, joka on kerrottu varmasti lukemattomilla ripareilla. Tarinaa, jossa viisas mies on puhumassa joukolle liikemiehiä. Hän laittaa purkkiin niin monta suurta kiveä kuin sinne vain mahtuu ja kysyy onko purkki täynnä. “On”, vastaavat liikemiehet. Viisas mies ottaa soraa ja kaataa sitä purkkiin. Sora ropisee suurten kivien väleihin aivan purkin suulle asti. “Onko purkki nyt …

Lue lisää

”Hän otti riskin ja kutsui minut jouluunsa”

Jaakko Kaartinen, 29.11.2016

Jouluun liittyy kaksi episodia, joissa tunnistin, että rakkaussuhteemme on syvenemässä ja vakavoitumassa kokonaisen askelen verran. Ensimmäinen sattui, kun olimme marraskuussa kävelemässä metroasemalta rakastettuni luokse. Se oli ensimmäinen yhteinen marraskuu ja edessä ensimmäinen yhteinen joulukuu. Hän kysyi minulta, miten oikeastaan vietän joulua. Mitä siitä ajattelen ja millaisia tapoja minulla siihen kuuluu? Vastasin polveilevasti. Ja selittäessäni, miten …

Lue lisää

Olisimmepa tavanneet mummoni

Jaakko Kaartinen, 1.11.2016

Toiseen kun rakastuu, haluaisi saada häneltä kaiken: tämän hetken, huomiset ja menneetkin ajat. Jos voisi, vaeltaisi taaksepäin katsomaan toista eri vaiheissa nuoruutta ja lapsuutta. Elämänkulku on kylmä leikkuri. Se, mikä on mennyttä aikaa, on takana. Sinne taakse jäävät myös monet rakkaat ihmiset, jotka ovat läheisinä aikuisina muovanneet toisen persoonaa. Kun rakastuu aikuisena aikuiseen, ei enää …

Lue lisää

Ei saa erota, eikä ainakaan olla onnellinen

Olen kahteen otteeseen elämässä törmännyt siihen, ettei minun onnellisuudelleni ole oikein sopivaa tilaa toisten joukossa. Ensimmäisen kerran koin sellaista kun lapseni olivat vauvaikäisiä. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, joista valittaa toisille äideille (useimmiten juuri äitejä kohtasi perhekerhoissa, muskareissa ja hiekkalaatikoilla) ja satunnaisille isille. Vastaavasti ei voinut yhtyä toisten kuvailuun siitä, kuinka kauhean väsynyt on, …

Lue lisää