Kategoria: Uusperhe

Uusperheestä aukeaa aina jotain uutta

Mio Kivela, 26.10.2017

Uusperheet. Olen elänyt sellaisessa varhaisnuoruudesta asti. Olen saanut tolkuttoman tehokasta ja syväluotaavaa opetusta niistä ammattikorkeakoulussa. Olen seurannut niiden syntymistä lähipiirissäni useaan otteeseen viime vuosien aikaan. Olen myös lapsettomuus kysymyksen vuoksi joskus pohdiskellut, että eipä sellaiseen liittyminen olisi hullumpi vaihtoehto itsellekään. Ne ovat siis minulle tuttuja monella tapaa, mutten enää koskaan uskaltaisi sanoa tietäväni niistä kaikkea. …

Lue lisää

Uusperhe on uusi heimo

Miia Moisio, 23.10.2017

Joskus tekee ihmeellisiä oivalluksia omasta elämästä ja mielenmaisemasta. Avioerostani on kulunut kohta viisi vuotta ja edelleen sitä työstän monelta suunnalta. Avioero oli itselleni iso kriisi, ehkä ei vähiten siksi, etten lapsena saanut kokea niin sanottua ydinperhe-elämää kuin noin kahdeksan vuotta. Perusperheestä jäi minulle haave ja ihanne, satama, johon toivoin pääseväni ja lopulta jääväni miehen ja …

Lue lisää

Bonuskoira rakastaa

Saija Falck, 29.9.2017

Avioeron jälkeen koira jäi minulle. Ensin se kyllä kulki vuoroviikoin kahden kodin väliä häntä koipien välissä. Silloin ymmärsin, että koirakin osaa kaivata ja surra. Sitten tuli päivä kun se muutti melkein maalta pääkaupunkiseudulle. Lakusta tuli uusperheemme bonuskoira. Toisin kuin me muut, Laku rakasti varauksetta heti kaikkia perheen jäseniä. Vain olemalla ihana karvainen itsensä, se sai …

Lue lisää

Miltä lapsesta mahtaa tuntua, kun vanhempi roikkuu Tinderissä?

Miia Moisio, 31.7.2017

Olin 8-vuotias, kun vanhempani erosivat. Eron jälkeen alkoi elämässäni aikakausi, joka muutti ihan kaiken. Varmuuden ja normaalin tilalle tulivat epävarmuus ja epänormaali. Vihasin liian nopeasti kuvioihin tullutta isäpuolta koko sen kymmenen vuotta, jonka hän elämässämme viivähti – eikä hän suinkaan ollut kotonamme millään pehmeällä tavalla. Tunsin olevani ulkopuolinen, yksinäinen ja alakuloinen isän ja ilkeän äitipuolen …

Lue lisää

Kiviä purkissa – arvovalintojen äärellä

Mio Kivela, 30.3.2017

Rakastan tarinaa, joka on kerrottu varmasti lukemattomilla ripareilla. Tarinaa, jossa viisas mies on puhumassa joukolle liikemiehiä. Hän laittaa purkkiin niin monta suurta kiveä kuin sinne vain mahtuu ja kysyy onko purkki täynnä. “On”, vastaavat liikemiehet. Viisas mies ottaa soraa ja kaataa sitä purkkiin. Sora ropisee suurten kivien väleihin aivan purkin suulle asti. “Onko purkki nyt …

Lue lisää

”Hän otti riskin ja kutsui minut jouluunsa”

Jaakko Kaartinen, 29.11.2016

Jouluun liittyy kaksi episodia, joissa tunnistin, että rakkaussuhteemme on syvenemässä ja vakavoitumassa kokonaisen askelen verran. Ensimmäinen sattui, kun olimme marraskuussa kävelemässä metroasemalta rakastettuni luokse. Se oli ensimmäinen yhteinen marraskuu ja edessä ensimmäinen yhteinen joulukuu. Hän kysyi minulta, miten oikeastaan vietän joulua. Mitä siitä ajattelen ja millaisia tapoja minulla siihen kuuluu? Vastasin polveilevasti. Ja selittäessäni, miten …

Lue lisää

Olisimmepa tavanneet mummoni

Jaakko Kaartinen, 1.11.2016

Toiseen kun rakastuu, haluaisi saada häneltä kaiken: tämän hetken, huomiset ja menneetkin ajat. Jos voisi, vaeltaisi taaksepäin katsomaan toista eri vaiheissa nuoruutta ja lapsuutta. Elämänkulku on kylmä leikkuri. Se, mikä on mennyttä aikaa, on takana. Sinne taakse jäävät myös monet rakkaat ihmiset, jotka ovat läheisinä aikuisina muovanneet toisen persoonaa. Kun rakastuu aikuisena aikuiseen, ei enää …

Lue lisää

Ei saa erota, eikä ainakaan olla onnellinen

Olen kahteen otteeseen elämässä törmännyt siihen, ettei minun onnellisuudelleni ole oikein sopivaa tilaa toisten joukossa. Ensimmäisen kerran koin sellaista kun lapseni olivat vauvaikäisiä. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, joista valittaa toisille äideille (useimmiten juuri äitejä kohtasi perhekerhoissa, muskareissa ja hiekkalaatikoilla) ja satunnaisille isille. Vastaavasti ei voinut yhtyä toisten kuvailuun siitä, kuinka kauhean väsynyt on, …

Lue lisää