Parinvaihtoa – miksi ei?

Rakastaessamme ja rakastellessamme olemme monin tavoin paljaina toisen edessä. Olemme herkimmillämme ja äärimmäisen haavoittuvaisia. Seksuaalisuuden alueelle liittyvätkin usein myös kipeimmät häpeän kokemuksemme.

Parisuhteen seksuaalisuus on luonteeltaan kahdenkeskistä, muut ulkopuolelle sulkevaa. Syvällisimmillään rakastelu voi olla puolisoille niin fyysinen, henkinen, emotionaalinen kuin jopa spirituaalinenkin yhteyden kokemus. Sinä ja minä – kasvokkain, ihokkain, sylikkäin, sisäkkäin, toinen toisiimme hetkeksi sulautuen.

Seksuaalisuuden muotoina ja parisuhteen piristäjinä kuulee silloin tällöin puhuttavan parinvaihdosta ja ryhmäseksistä. Seksuaali- ja psykoterapeuttina huomaan höristäväni tällöin aina korviani. Mietin, mistä nousee tarve jakaa se kaikista intiimein, kahdenkeskinen kokemus muiden ihmisten kanssa. Jos ei halua jakaa hammasharjaansa vieraan ihmisen kanssa, miten sitten oma rakkaansa?

Mistä kiinnostus parinvaihtoon kertoo? Vaihtelun halu tuntuu heppoiselta syyltä. Vaihtelua elämään saa helpoimmallakin tavoilla. Onko kyse kertakäyttökulttuurista, siitä, että nykyiseen kumppaniin ei alunperinkään olla sitouduttu kovin vakavasti? Että kokeillaan nyt tämän kanssa tätä ja jos tulee huonoja fiiliksiä, niin vaihdetaan sitten uuteen. Ehkä ajatellaan, että seksuaalisuus on vain fyysistä. Unohdetaan ihmisen olevan kokonaisuus, jossa keho, mieli ja sielu kulkevat aina käsikkäin. Thomas Moore, joka olevan kirjoittanut kirjan Seksin sielu, sanoo: ”Puhumme seksistä yleensä täysin fyysisenä suorituksena, vaikka millään maailmassa ei ole enemmän sielua kuin seksillä”.

Ryhmäseksin ja parinvaihdon seurannaisvaikutus on samanlainen kuin pornolla: se etäännyttää. Ihmettelen, miksi parisuhteen intiimeimmälle alueelle tarvitaan ulkopuolisia. Onko kahdenkeskisyys liian vaikeaa ja ahdistavaa?

Usein kyse lienee kiehtovan seksifantasian toteuttamisesta. Fantasia on mielikuvituksen leikkiä ja sellaisena se on turvallista eikä ei satuta ketään. Joskus sen todeksi tekeminen rikkoo jotain, jota ei voi myöhemmin korjata. Seurauksia ovat usein morkkis, syyllisyys, häpeä, mieleen piirtyneet kuvat omasta puolisosta toisen kanssa jne. Ymmärtävätköhän siihen lähtevät, mikä fantasian toteuttamisen hinta voi olla? Joskus toinen puolisoista suostuu siihen vain toisen mieliksi. Olipa lähtökohta mikä tahansa, seksuaalisuus on liian herkkä alue leikkikentäksi. Jokaisen tulisi itse saada päättää, keitä sinne kutsuu. Seksuaalisuus on pyhä alue, johon tulisi suhtautua rakkaudella, arvostaen ja kunnioittaen.

Mieleeni on jäänyt erään tuntemattoman mieshenkilön viisas lausahdus parisuhteen kahdenkeskisyyden vaalimiseen liittyen: ”Älä riko taikaa.” Älä siis tee mitään sellaista, mikä voisi rikkoa sitä hienoa ja ainutkertaista, jota vain teillä kahdella voi olla. Vaali ja arvosta sitä sellaisena kuin se on: kalliina aarteena.

Kuva: Juba, Viivi ja Wagner -sarjakuva



4 kommenttia aiheesta "Parinvaihtoa – miksi ei?"

  1. swingeri sanoo:

    Puoliso ei ole minulle omistettava esine kuten hammasharja. Lisäksi olemme keskustelleet seksuaalisuudestamme niin että häpeää ei ole. Vajaan vuoden swingausta takana ja parisuhteemme on vain vahvistunut. Olemme antaneet ja saaneet suunnatonta iloa. Olemme oppineet itsestämme, toisistamme ja muista ihmisistä. Tämä ei varmasti sovi kaikille, mutta toivottavasti työssäsi osaat olla parinvaihdon suhteen avaramielisempi. Sanothan itsekin: Jokaisen tulisi itse päättää keitä kutsuu seksuaalisuuden leikkikentälleen.

  2. Rahtari sanoo:

    Kovin on kirjoittajalla suppea näkemys seksuaalisuudesta, vaikka itseään seksuaaliterapeutiksi kutsuu.

  3. Rouva 37 sanoo:

    Hiukan ennakkoluuloinen asetelma. Vähän kuten ennen vanhaan homoseksuaalisuutta kohtaan.. Ikäänkuin swingeri ei ymmärtäisi seksin sielullisuutta/henkisyyttä ja silti pystyisi kohtaamaan seksissä useammankin ihmisen fyysisellä ja henkisellä tasolla ja tästä huolimatta olemaan syvästi rakastunut omaan puolisoonsa yli muiden. Juuri siksi, että seksi on sielullista, se mahdollistaa ihmisten kohtaamisen yksilöinä eikä kävelevinä kehoina. Se mahdollistaa onnen ja ilon ja vapauden tunteiden jakamisen. Ilman pelkoa menettämisestä. Kun ensisijaisesti kuitenkin se oma mieli on sitoutunut siihen ainutlaatuiseen, yksilölliseen elämänkumppaniin. Elämänkumppani ei tällöin ole vain ”joku mies/nainen”, joka tuli tuurilla jääneeksi kuvioon ja joka täten olisi suhteellisen helposti korvattavissa vastaavantyyppisellä toisella miehellä/naisella. Ei siis niin vaan yksilö, jolla on yksilöllinen nimi, persoona ja lisäksi on se yhdessä kasvaminen ja yhteinen historia. Ei sellaista elämän- ja sielunkumppania kukaan korvaa tai voi sellaisen sijaa omassa sydämessä viedä. Mikään maailman huippu-upea seksikokemus huipputyypin kanssa ei sitä voi korvata. Ja juuri nimenomaan siksi swingailussa voi olla vapaa ja vailla pelkoa, jos oma suhde on kunnossa.

  4. Paula Ruotsalainen Paula Ruotsalainen sanoo:

    Kiitos teille kommentoijat! Olin jo kirjoittaessani täysin tietoinen siitä, että toisenkinlaisia näkökulmia tähän asiaan löytyy ja osasin niitä odottaa. Te osasitte tuoda ne hyvin esiin. Kiitos siitä! Hienoa, että olette löytäneet upeat ja itsellenne sopivat elämän- ja sielunkummpanit ja teille sopivia tapoja vahvistaa suhdettanne.

    Ammatillisesti lupaan avarakatseisuutta niin tätä kuin muitakin seksuaalisuuden ilmiöitä kohtaan. Älkää suotta olko siitä huolissanne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *