Avainsana: kohtaaminen

Kaiken keskellä yksin(kö?) #ruuhkavuodet

Lapsi kiljuu ja heittäytyy lattialle. Murkku paiskoo ovia. Äiti huomauttelee. Anoppi katsoo merkitsevästi. Pomo tarvitsee raportin, mieluiten heti. Taas yksi ystävätär pyytää kaasokseen. Pyykkikasa muistuttaa Mount Everestia. Mummo kaipailee käymään. Keittiön lattia on tahmea. Kuntosalikortti hautautuu kassin pohjalle. Kummipojan lahja on hankkimatta. Konmaritus on kesken. Eteisestä tuskin mahtuu läpi. Kaikki vaativat minulta jotain. Jokainen. Sinäkin. …

Lue lisää

LUOLAMIEHEN KESÄTOIVE

LUOLAMIEHEN KESÄTOIVE Juhannukseen liittyy Suomessa perinnettä ja uskomusta jos jonkinlaista. Alun perin kyseessä on kirkollinen juhlapyhä, Johannes Kastajan, Jeesuksen pikkuserkun syntymäjuhla. Puoli vuotta ennen itsensä Mestarin syntymää tuo erämaiden Yksinäinen Susi, josta Raamatussa sanottiin, että söi heinäsirkkoja ja pukeutui kamelinkarvaan. Omaan mieleeni Johannes Kastaja tuo Luolamiehen, josta mm suomalaisen perheneuvonnan Grand Old Man Matti J. …

Lue lisää

Rakkaus on sitä, että toinen ihminen lomittuu sisälleni

Viikonloppuna kävin Sveitsissä omine nokkineni. Se oli erikoistapaus, koska yleensä matkustamme rakastettuni kanssa kaksistaan – tietenkin niin, koska juuri hänen kanssaanhan haluan maailman jakaa. Tämä matka oli kuitenkin minun yksikseni, ja menin tapaamaan ystävääni, jonka kanssa olemme käyneet pitkän pitkiä keskusteluja elämästä kahden vuosikymmenen ajan. Rakkausmatka sekin oli; koska rakastettuni oli läsnä poissaolevana. Sveitsi on …

Lue lisää

Rakastettu lounasseurana

Aloitimme talvella italian opiskelun yhtaikaa. Välimeren alueella osataan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kielenopiskelun ensimmäisiä verbejä olivat ”syödä” ja ”juoda”. Varsin pikaisesti tuli eteen tietysti myös ”rakastaa”. Syödä, juoda ja rakastaa, hyvä kolmiyhteys. Rakastavaisten iloihin kuuluu ruokaileminen yhdessä, yhdessä jaettu pöytä, yhdessä murrettu leipä, yhdessä ostetut jäätelöt, yhdessä pidetyt ruokakutsut, yhdessä läpi lojutut pitkät sänkyaamiaiset, yhdessä valitut …

Lue lisää

Liian vähän aikaa?

Liian vähän aikaa. Ei ehdi, ei jaksa. Arki on yhtä kaaosta. Töitten lisäksi pitäisi vielä laittaa ruokaa, siivota, kuljettaa lapsia harrastuksiin ja itsekin harrastaa. Pitäisikö jossain välissä viettää aikaa puolisonkin kanssa ja hoitaa parisuhdetta? Kannattaako edes? Elämä tuntuu olevan täynnä vaatimuksia ja näiden vaatimusten alle liian monet avioliitotkin tuntuvat hautautuvan. Puoliso häviää arjen rumbaan ja …

Lue lisää

Ääneen lukeminen on hauskaa ja hellää vuorovaikutusta

Muistatteko, miten mukavaa oli lapsena maata peiton alla, pää tyynyn painanteessa ja kuunnella isän tai äidin lukemaa iltasatua? Oli mukavaa olla, mielikuvitus laukkasi ja vanhemman ääni oli tuttu, turvallinen ja rakas. Pikakelaus vuosikymmenten yli, ja aivan yhtä mukavaa on kuunnella rakasta ääntä ja sen lukemaa juttua. Tai lukea itse toiselle. Ääneen lukemisessa on ylipäätään jotain …

Lue lisää

Kohtaamisen jäljet

Työkaverini kertoi kokemastaan hetkestä penkkaripäivänä. Penkkarirekka täynnä abeja oli ajanut ihan bussin vierelle, jossa kollegani istui. Nuoret vilkuttelivat bussissa istuville. Työkaverini painoi kätensä ikkunaan ja sieltä rekan lavalta joku nuori kurotteli koskettamaan hänen kättään ikkunan läpi. Niin pienieleistä ja kaunista. Mutta jotenkin niin elämän ytimessä. Ihan pieni hetki yhteyttä ja halua osallistua toisen onneen. Ja halu viestiä- ”Mä huomasin …

Lue lisää

Mutta missä niitä tapaa?

Kumppania on huomattavasti vaikeampi löytää jos ei kohtaa uusia ihmisiä elämässään. Onneksi valtameri on kaloja täynnä. Ja ihmisvilinässä kävelessään sen toteaa itsekin, että ihmisiä on tosiaan kaikkialla. Mutta silti ei ole aavistustakaan missä heitä kohtaisi. Ongelma, jonka ystävänikin osasi minulle hienosti tiivistää; ihmisiä on ihan kaikkialla, mutta missä niitä tapaa? Baareista tai clubeilta en esimerkiksi itse mielelläni puolisoa etsi. …

Lue lisää

Rakkauden lukemisesta

  Viikon ajan olen antanut itseni liikkua rakkauden merkkien lukemisen maastoissa. Erityisesti olen halunnut etsiä rakkauden mikromerkkejä – niitä, joita ei ole kirjoitettu isoin kirjaimin. Sellaisia merkkejä, jotka ei roihua eikä pakota pysähtymään. Uskon kyllä rakkauden roihuun ja suoriin rakkauden sanoihin, mutta nyt minua kiehtoo liekit, jotka ulospäin näyttävät pieniltä ja sanat, jotka eivät löydä muotoaan. Olen miettinyt elämää taaksepäin, kuunnellut ja katsellut …

Lue lisää

Olen elämään kosketettu

Kosketuksen kaipuu on voimakas. Siitä täällä blogissakin on kirjoitettu. Vielä voimakkaampi on kosketuksen vaikutus. Se on mullistava. Se luo uutta. Se tekee ihmisen uudeksi. Kiireet ja stressi saavat nopeasti vieraantumaan omasta itsestään. Se tapahtuu aivan kehon tasolla; eräänlainen puutuminen, herkkyyden häviäminen iholta ja lihaksista. Rakastetun läsnäolo, hänen kosketuksensa minussa tuo aistivan minän takaisin. On elämisen …

Lue lisää